Nykyisen kestävyyskriisin pysäyttämiseksi tarvitaan kestävää liiketoimintaa. Valtioiden vastuulla on ohjata yritysten toimintaa erityisesti sääntelyllä. Valitettavasti EU on sääntelyllään vienyt yrityksiä myös sivuraiteille. Lisäksi EU:n sääntelytempoilu (niin kutsuttu omnibus) uhkaa vesittää keskeisiä sisältöasioita ja luo epävarmuutta liiketoimintaympäristöön.
Tässä “Kestävää kasvua”-blogisarjan postauksessa pohdintojamme kestävyyssääntelystä.
Sääntely on tärkeää, mutta EU on vienyt osin väärille urille
Merja: “Kestävän liiketoiminnan ohjauksessa sääntely on olennaista, sillä se määrittää toiminnalle raamit, teemat, vaatimukset ja odotukset. Siksi sääntelykentän riittävä tuntemus on edellytys onnistuneelle ja vaikuttavalle kestävyystyölle. Pitää ymmärtää yrityksen toimintamaan kansallisen lainsäädännön relevantit vaatimukset. Aidosti kestävään liiketoimintaan sitoutunut yritys huomioi toiminnassaan myös kansainväliset kestävyyslinjaukset.
Harmillisesti EU-valtiot ovat vieneet sääntelyä eteenpäin väärään päähän fokusoituen. Hyväksymällä kestävyysraportointia koskevan direktiivin (CSRD) ennen yritysvastuun sisältöä täsmentävää direktiiviä (CSDDD) EU ohjasi yritykset “painimaan” viestintään kuuluvan raportoinnin parissa ennen yritysvastuun sisältöasioiden miettimistä.
EU myös loi (isoille) yrityksille aikamoisen raportointitaakan lukemattomine datapisteineen. Ymmärrän oikein hyvin, miksi EU:ssa on nyt pakitettu sääntelyvaatimuksissa niin kutsutussa omnibus-hankkeessa. Haastava EU:n sääntelyhimmeli kaipaa järkiperäistämistä.
EU:n soutaminen ja huopaaminen sääntelyssä on johtanut yritysten liiketoimintaympäristöä määrittävän sääntelykentän epävarmuuteen, mikä näkyy tällä hetkellä siinä, että monet yritykset tuntuvat laittaneen kestävyystyötään jäihin. Jos yrityksessä ymmärretään kestävyyden sisältötyön liiketoimintahyödyt, niin jarruttelu EU:n sääntelytempoilun takia ei ole millään tavoin järkevää.”
Miia: ”Loogisesti ajateltuna ensin tehdään ja sitten siitä raportoidaan. Nyt on päädytty tekemään asiat toisinpäin. Liiketoimintaa hyödyttävä vastuullisuustyö ja siihen liittyvä kestävä kehitystyö ovat olleet monessa yrityksessä jumissa, kun resurssit (= aika + rahat + osaaminen) on raportointidirektiivin vuoksi laitettu joko kokonaan tai suurelta osin raportointiin ja varmistamiseen. Tästä kertoo myös tuore FiBSin julkaisema tutkimus, jonka mukaan vain noin puolet yrityksistä kokee kestävästä liiketoiminnasta saatavan hyödyn ylittävän sen raportointiin ja varmistamiseen käytettävät resurssit.
Raportointi ei ole vastuullisuuden sisältötyötä, vaikkakin erittäin tärkeä osa viestintää ja seurantaa. Raportoinnin ja viestinnän tavoitteena on datan avulla antaa tilannetietoa johdolle ja sidosryhmille sekä kertoa saavutuksista.
Sisältötyö on esimerkiksi sosiaalisen vastuun alueella ihmisoikeusvastuun integroimista liiketoiminnan kaikkiin osiin. Tavoitteena on luoda prosesseista ja käytännöistä minimissään sellaisia, että ne eivät aiheuta kielteisiä vaikutuksia ihmisille. Kun raportointia korostetaan liikaa sisältötyön kustannuksella, vaarana on, että ihmisoikeusvastuun juurruttaminen jää puolitiehen.
Tämän lisäksi raportointia tukeva konsultti ja varmentaja eivät ehkä ole juuri ihmisoikeusvastuun asiantuntijoita, mikä voi johtaa siihen, että työ ei kehity oikeaan suuntaan tai annetut ohjeet eivät ole täysin paikkansapitäviä. Kaksoisolennaisuusanalyysi ei aina välttämättä korvaa täysipainoista ihmisoikeusvaikutusten arviointia, mutta asiantuntijavetoinen ihmisoikeusvaikutusten arviointi antaa valmista tietoa kaksoisolennaisuusanalyysiin. Aiheen asiantuntijuus on sisältötyössä avainasemassa!
Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) ansaitsee myös kiitosta, sillä pelkkä vapaaehtoisuus ei riittänyt, sitä kokeiltiin. Raportointidirektiivi on pakollinen ryhtiliike. Se myös auttaa viestimään yhteismitallisesti esimerkiksi sijoittajayhteisöille.”
Ohjaava sääntely löytyy kansainvälisestä oikeudesta
Merja: “Kestävän liiketoiminnan sääntely on lisääntynyt merkittävästi erityisesti viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana. Valtiot ovat tehneet sääntelyä näkyvästi kansainvälisen oikeuden, EU:n oikeuden ja kansallisten oikeusjärjestelmiensä piirissä.
Tilanne on näyttänyt siltä, että yritykset - myös monet konsultit ja järjestöt - ovat kiinnittäneet huomionsa aivan liian yksipuolisesti EU:n kestävyyssääntelyyn. EU:n sääntely on tärkeää, mutta jos ja kun päähuomio on EU:n sääntelyssä, katse ei ole kestävän liiketoiminnan kannalta oikeassa “pallossa”.
Kestävän liiketoiminnan oikea sääntely”pallo” on kansainvälisen oikeuden piirissä hyväksytyt kestävyyslinjaukset, jotka määrittävät kansallisten lakien yli menevät globaalit kestävyysodotukset. Keskeiset linjaukset ovat YK:n Global Compact, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UNGPs) ja kestävän kehityksen tavoitteet (SDGt) sekä OECD:n linjaukset.
Kestävään liiketoimintaan sitoutuneen yrityksen tulisi ankkuroida kestävyystyönsä kansainvälisen oikeuden kestävyyslinjauksiin siksikin, että ne ovat stabiileja verrattuna EU:n tempoilevaan sääntelyyn. Yritysten ei tulisi hukata kestävyystyönsä kompassisuuntaa EU:n tempoilun takia. Hyvä myös muistaa, että EU:n kestävyyssääntelyn perustana ovat kansainvälisen oikeuden linjaukset.
Kun yritys ankkuroi kestävyystyönsä kansainvälisen oikeuden linjauksiin, fokusoituu yritykselle merkityksellisiin kestävyyssisältöihin ja tekee konkreettisia toimia kestävän liiketoiminnan eteen, niin tuloksena ovat lukuisat positiivisesti tulokseen vaikuttavat liiketoimintahyödyt.”
Miia: “Lainsäädäntö asettaa yritykselle minimitavoitteen, eli lain noudattaminen on vähintä mitä yritykseltä voi odottaa. Kestävä liiketoiminta kurkottaa kuitenkin korkeammalle. Yksi oman urani keskeisimmistä vastuullisen ja kestävän liiketoiminnan viitekehyksistä on ollut UNGP:n (Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet) lisäksi OECD:n ohjeistus monikansallisille yrityksille. Sen painoarvo perustuu siihen, että se nojaa täysin kansainväliseen sääntelyyn. Esimerkiksi OECD:n huolellisuusvelvoiteprosessi on rakennettu yksi yhteen UNGP:n mukaisesti.
Ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite tukee yrityksen strategiaa ohjaamalla kestävyystoimet vaikuttavimpiin toimintoihin. Tällöin vastuullisuustyötä on myös helpompi edistää yrityksessä. Samalla vahvistetaan ennakoivaa riskienhallintaa ja luotettavia sidosryhmäsuhteita. Näin luodaan pohja pitkäjänteiselle kestävälle kasvulle.”
*****
Mikäli yrityksenne kaipaa apua sille olennaisen kestävyyssääntelyn ja konkreettisten kestävyystoimien selkeyttämisessä erityisesti sosiaalisen vastuun kysymyksissä, olemme mielellämme avuksi.
Merja, merja [dot] pentikainen [at] opiniojuris [dot] fi (merja[dot]pentikainen[at]opiniojuris[dot]fi), 040 566 6695
Miia, miia [dot] hapuoja [at] bethics [dot] fi (miia[dot]hapuoja[at]bethics[dot]fi), 050 487 2559